Osittainen kooste Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilta 2016

A partial summary of the Viitasaari Time of Music Festival 2016
Osittainen kooste Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilta 2016

(kirjoittanut Juhani Vesikkala)

 

When two boats and the people on them become a performance.

 

 

 

 

 

Noise performance by Lauri Hyvärinen & Tuukka Haapakorpi, at the Viitasaari S-market.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Composers bothering percussionist Christian Dierstein about various sounds after the concert.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

The finalists (apart from winner Patiparn Jaikampan) visited by members of the jury after the results were announced. From left to right: Diana Soh, Matilda Seppälä, Eugene Birman, Raphaël Languillat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

When two boats and the people on them become a performance. For this year’s festival, the Ears Open Society had formed a specific inter-artistic team. Its eight members worked around the city, both stationary and in movement, repeatedly and on a pop-up basis, on the side of other excellent music given in concerts of the festival. The program provided by the team included Silence Walks, a Path of Experiences, Piano on the road, unique performances on a conveyor belt in the S-market, as well as a Brexit-inspired boat performance. Soili Huhtakallio interviewed local people, exemplifying our approach to demystification between the festival people and locals.

The team intends to approach the second year of this two-year project on the basis of the material gathered during this festival.

In addition, many of the members participated on courses or performed at concerts during the week. I held a dual role: this time in Helsinki Chamber choir and in the Ears Open team.

Tämänvuotista festivaalia varten Korvat auki -yhdistys oli muodostanut poikkitaiteellisen työryhmän, joka toimi kahdeksanjäsenisenä ympäri kaupunkia, paikallaan ja liikkuen, toistuvasti ja pop-up -periaatteella, festivaalin muun erinomaisen konserttimusiikin ohessa. Työryhmän ohjelmassa olivat Hiljaisuuskävely, Kokemuspolku, Piano tien päällä, ainutkertaiset liukuhihnaperformanssit S-marketissa sekä Brexit-vaikutteinen veneperformanssi. Soili Huhtakallio haastatteli paikkakuntalaisia esimerkkinä tarkkailukulmastamme, jossa arkistetaan festivaaliväen ja paikkakuntalaisten yhteiseloa.

Viikon aikana kerätyn materiaalin pohjalta työryhmä aikoo lähestyä myös kaksivuotisen projektinsa seuraavaa vuotta.

Tämän lisäksi monet jäsenet osallistuivat viikon aikana kursseille tai esiintyivät konserteissa. Olin itse kaksoisroolissa: tällä kertaa Helsingin kamarikuoron riveissä ja Korvat auki -työryhmässä.

Ryhmäläisemme Soili Huhtakallion mielestä on kaksi radikaalisti erilaista tapaa tulla taiteen äärelle. “Voi tulla kokemaan itse tai odottaa, että maailma on koettu valmiiksi sinulle. Opimme ja muutumme voimakkaimmin silloin, kun jokin asia suhteutuu meihin tai kun me suhteutamme sen itseemme. Yritäpä opetella ulkoa tietoa, joka ei kosketa sinua mitenkään – olet pulassa. Mutta heti kun se nivoutuu tietoon tai kokemukseen joka sinulla jo on, pystyt muistamaan sen paremmin, ymmärrät omaa suhdettasi siihen paremmin ja pystyt muodostamaan siitä selkeämmän käsityksen.”

Tällaisia suhtautumisten ja suhteiden eroja Soili pohti ryhmässä paljon, kun projektin ensimmäisen kesän tutkimussuunnitelmaa tehtiin. Jo pelkästään projektin tekijöiden keskuudessa oli paljon erilaisia mielenkiinnon kohteita ja ajattelun tapoja. “Osin tästä syystä päädyimme toteuttamaan useita pienempiä hankkeita erilaisilla kokoonpanoilla, ja näiden perusteella lähdetään rakentamaan kohti ensi kesää 2017”, Soili tarkentaa.

“Koreografina minua kiinnostivat käsitykset tanssista. Postmoderni vaihe tanssitaiteessa 1960-­luvun Yhdysvalloissa toi näyttämölle arkiliikkeen ja epäspektaakkelin. Edelleen 2010-­luvun Suomessa kuitenkin käsitys tanssista on kohtuullisen esihistoriallinen: se pitää sisällään enimmäkseen mielikuvia sosiaalisista kansantansseista ja baletinomaisesta taituruuteen rajoittuvasta tanssista. Tanssitaide on kuitenkin jo vuosikymmeniä tehnyt aikuistumisen prosessia, jossa taiteenlaji on alkanut tarkastella laajemmin maailman ja yhteiskunnan ruumiillisuutta tai etäisyyttä siitä. Tällöin tanssi ei enää rajaudu kaunoliikkeiksi, vaan se pitää sisällään kaikenlaisen liikkeen mahdollisena teoksen materiaalina.” Samankaltaisen ilmiön Soili havaitsee myös musiikin piirissä, kun John Cage pioneerina etunenässä alkoi käyttää kaikenlaisia ääniä sävellystensä materiaalina.

“Pohdin miten tätä voisi tuoda esiin tämän produktion myötä ja päädyin tekemään haastatteluja, joissa kyselin paikallisilta ja kunnan kesävierailta heidän työnsä ruumiillisuudesta ja varhaisista tanssimuistoistaan. Menetin yhden päivän sairastaessa, mutta sain kuitenkin joitain haastatteluja tehdyksi ja olen niistä erittäin iloinen. Tämä tuntuu kuitenkin vasta alkusoitolta (tai ehkä nurkkatanssilta, josta kuulin ensimmäistä kertaa haastateltavilta). Toivon että saan kerätyksi lisää materiaalia ennen ensi kesän teoksen harjoitusten alkua. Tavoitteena on käyttää teoksen materiaalina näiden haastattelujen informaatiota ja sitä kehollista kieltä jota videoilla näkyy. Näin haluan tuoda näkyväksi sitä, kuinka maailma ja sen ihmiset voivat suoraan olla tanssin ainesta ja avata sitä kautta postmodernin tanssin yhtä aspektia, entistä laajempaa käsitystä tanssista liikkeinä, joita emme arvota niiden kauneuden takia, vaan joiden kautta toivomme avautuvan jotain uutta ajateltavaa. Ja ajattelun piiriin sulkeutuvat niin ruumiillinen kokemuksellinen ajattelu kuin mielen liikkeetkin.”

Dierstein

Composers bothering percussionist Christian Dierstein about various sounds after the concert.
Finalists of the 2nd Einojuhani Rautavaara composition competition interviewed before and right after the concert.
Toisen Einojuhani Rautavaara -sävellyskilpailun finalistit haastateltuna ennen ja juuri konsertin jälkeen.

1.
Where did you find out about the competition and why did you choose to apply?

Mistä kuulit kilpailusta ja miksi päätit osallistua?

2.
What did you learn about choral composing between the November 2015 workshop and the July 2016 general rehearsal?

Mitä opit kuorosäveltämisestä marraskuun 2015 workshopin ja heinäkuun 2016 kenraaliharjoituksen välillä?

Composers’ answers, in descending order of age
Säveltäjien vastaukset pienenevässä ikäjärjestyksessä

Diana Soh

1.

It’s rare to have such singers on stage, so yeah. [laughs]

Why did you choose this competition instead of some other competition?

I rarely do competitions – almost never. But I think what was really good that there was a workshop, and it’s also very rare that when you work you get a chance to workshop the piece and then have the premiere.

2.

I learned to be more practical, in the sense that if you calculate how much rehearsal time the ensemble has then you tailor the piece so that they have a successful concert within that rehearsal time instead of being really idealistic and impractical.

Ideally you guys should rehearse the piece like ten hours…[laughs]… I’m kidding.

1.

Tällaisia laulajia näkee harvoin lavalla. [nauraa]

En juuri osallistu kilpailuihin. Pidin siitä, että tähän sisältyi työpaja ja että teosta voi työstää ennen kantaesitystä.

2.

Opin käytännöllisyyttä siinä mielessä, että jos lasken kuinka paljon harjoitusaikaa yhtyeellä on, räätälöin sävellyksen niin, että he saavat aikaan onnistuneen konsertin sen harjoitusajan puitteissa, sen sijaan että olisin kovin idealistinen ja epäkäytännöllinen.

Ihannetapauksessahan teidän pitäisi harjoitella kappaletta suunnilleen kymmenen tuntia … [nauraa] … leikki leikkinä.

Eugene Birman

1.

The power of Google.

Really?

Well, I met Nils [Schweckendiek] three years ago in Marseille. I don’t think he even mentioned the workshop but because I had a nice relationship with the choir already I thought actually if I apply for this I should never get in because I had already written for this choir – probably they shouldn’t take me. I sent Nils an email before I sent the application.

We know each other so there’s probably no chance for me to get into the workshop but I asked permission because I wasn’t sure if this was okay, even though it was anonymous.

2.

That workshop was very useful for the piece I brought to the workshop, The State of the Union, so that I could get some feedback about so many things in that score. I tried to put as much in the two first movements that I brought to the workshop as possible to see… it’s like if you throw something at the wall, whatever sticks you keep and whatever falls down you start work on it.

That was very educational and nice and it definitely affected the rest of that piece.

And in terms of the piece that I wrote for the competition, that was quite a reaction to that earlier piece.

I think I wanted to write something rather different, rather sensitive, fragile, and kind of held back. I think I wanted to write something where the choir actually sang, some nice notes that communicated to the audience. I already knew that later on I would have a piece that’s completely crazy so this was a chance to do something more simple and elegant.

Something else about the whole experience you want to share with us?

Where is the rest, it’s just us? [laughs]

The blog, I mean.

I haven’t read the blog because I don’t read Finnish yet. I think working with the choir has been great, all the singers are good.

Lyhennelmä:

1.

Internetistä. Tapasin kolme vuotta sitten Nils Schweckendiekin [HKK:n taiteellinen johtaja] Marseillessa, ja kuoro tuli esittäneeksi musiikkiani. Kilpailusta kuultuani kysyin häneltä varta vasten, saanko osallistua.

2.

Kilpailuteokseni on hyvin erityyppinen ja asiallisempi verrattuna workshopin musiikkiini.

Raphaël Languillat

1.

I heard about the competition on the internet. It seemed special because of its quality and structure. Finland struck me as exotic and I only was familiar with Sibelius.

2.

My style has not changed during this time but I took another way into the competition piece. I finished the workshop piece later and started to study its elements. In other places this kind of piece would not have been possible. Compared to the opportunities around Frankfurt/Main where I study, this is luxurious because there you would mostly get operatic singers.

1.

Kuulin kilpailusta internetistä. Se vaikutti laatunsa ja rakenteensa vuoksi erityiseltä. Suomi vaikutti minusta eksoottiselta, ja tunsin vain Sibeliusta.

2.

Tyylini ei ole tänä aikana muuttunut, mutta omaksuin toisen reitin kilpailuteokseen. Päätin työpajan teoksen myöhemmin ja rupesin tutkimaan sen osasia. Muualla ei tällainen kappale olisi ollut mahdollinen. Verrattuna mahdollisuuksiin Frankfurt/Mainin seudulla, missä opiskelen, tämä on ylellisyyttä, koska siellä saisin käyttööni lähinnä oopperalaulajia.

Patiparn Jaikampan

Jaikampan
Patiparn Jaikampan
1.
I found this interesting – not just a competition but you have a chance to work with a choir. In my country [Thailand] there is not much of an opportunity to work like this. I have found calls for competitions in Europe and in the past I had to cancel my participation because of visa problems and felt sorry about that.

2.
I have learned from the other participants and after the workshop I changed my vision about composing a lot, because in my country there isn’t anything…no good teachers. Here I learned a lot from the choir, the master composer [O.Adamek], friends, and also the conductor [N. Schweckendiek]

1.
Kiinnostuin tästä – kyseessä ei ole vain kilpailu vaan on mahdollisuus työskennellä kuoron kanssa. Kotimaassani [Thaimaassa] ei ole paljon mahdollisuuksia tällaiseen. Olen törmännyt kilpailukutsuihin Euroopasta ja aiemmin jouduin peruuttamaan osallistumiseni viisumiongelmien myötä, mikä ei ollut miellyttävää.

2.
Olen oppinut muilta osallistujilta ja työpajan jälkeen muutin paljonkin katsantoani säveltämiseen, koska kotimaassani ei ole mitään… ei hyviä opettajia. Täällä opin paljon kuorolta, sävellysten ohjaajalta [O.Adamek], ystäviltä ja myös johtajalta [N. Schweckendiek].

Matilda Seppälä

1.

I got the information on the internet. I was living in Latvia at the time, studying with a choir-oriented teacher and wanted to compose for choir. I still had fond memories of Beat Furrer’s course (in July 2012).

2.

I have learned about the flexibility of the voice. I also spent a lot of time pondering about choral textures. Complex harmonies are something preferrable and yet maintaining linearity – this is so different compared to instruments. Life is short and there are many sounds to write down.

1.

Internetistä. Asuin Latviassa, opiskelin kuoroon erikoistuneella opettajalla ja halusin säveltää kuorolle. Beat Furrerin kurssi (heinäkuussa 2012) oli edelleen vahvasti muistissani.

2.

Olen oppinut äänen fleksibiliteetistä. Käytin myös paljon aikaa kuorotekstuurien miettimiseen. Kompleksit harmoniat olisi hyvä olla ja silti lineaarista – se on niin erilaista kuin soittimilla. Elämä on lyhyt ja paljon ääniä kirjoitettavana.

The concert was held in the Viitasaari church on July 6th by the Helsinki Chamber Choir with a group of 16 singers led by conductor Nils Schweckendiek, and the results were announced immediately thereafter.

The audience prize was given to Raphaël Languillat. The first prize, along with a future composition commission, was given to Patiparn Jaikampan.

Final concert recording in Yle Areena (Finnish National Radio) until 5th of August

Konsertti pidettiin Viitasaaren kirkossa 6. heinäkuuta, esittäjänä Helsingin kamarikuoro 16 laulajalla ja Nils Schweckendiekin johtamana. Tulokset julkistettiin välittömästi esityksen jälkeen.

Yleisöpalkinto myönnettiin Raphaël Languillat’lle. Ensimmäisen sijan, sekä sävellystilauksen tulevaisuudessa, sai Patiparn Jaikampan.

Finaalikonsertin äänite kuunneltavissa Yle Areenassa 5. elokuuta saakka

Edit 24.8.2016: Lisätty jutun alkuun Soili Huhtakallion ajatuksia projektiviikolta. Lue Soilin taustoitusta myös alta.

“Olen osa projektia nimeltä Viitasaari De­mystification. Teen kaksivuotista hanketta yhteistyössä Korvat Auki -yhdistyksen ja muiden kanssataiteilijoiden kanssa tavoitteena jollain tavalla tavoittaa Viitasaarta ja antaa Viitasaaren tavoittaa meidät. Pyrkimys on purkaa taiteen mystisyyttä ja avata sen toimintatapoja ja historiaa, jotta taide ei tuntuisi etäiseltä tai kuppikuntaiselta, jotta sitä uskaltaisi tulla ihmettelemään, vaikkei siitä niin sanotusti mitään tietäisikään.

Kuulostaa erittäin hyvältä.

Ihmisillä on läpi olemassaolonsa ollut erilaisia tapoja käsitellä tuntemattomia ilmiöitä. Toisinaan vaikuttaa siltä, että tuntematonta halutaan selittää pois luomalla uutta tuntematonta, kuten esimerkiksi erilaisia uskomuksia siitä miten maailma on syntynyt. Tästä esimerkkinä ovat hiisitarinat, kristinusko tai vaikkapa Kalevala. Taiteella on vastaavanlainen tuntemattomuuksien kartoittamisen tehtävä yhteiskunnassa.

Taiteilija kouluttautuu ja harjoittautuu toimimaan tutun ja tuntemattoman välillä. Mutta kuten minkä tahansa muunkin ammatin harjoittaja, lähtee taiteilijakin perehtymään omaan alaansa yhä syvemmälle ja tulee tuntemaan perin pohjin oman alansa historian ja sen erilaiset tyylit ja tavat toimia. Tällöin se, mikä hänelle on tuttua tämän alan tavoissa järjestää maailmaa, ei enää välttämättä ole se sama yhteinen tuttu tapa esittää maailma, josta tiet peruskoulun jälkeen erosivat. Toinen lähti taiteen viitan suuntaan ja toinen äidinkielen ja sairaanhoidon, kolmas lain suuntaan. Ja vaikka palaisimme tuohon risteykseen vaihtamaan kuulumisia siitä millainen maailma on eri teiden varsilla, tulkitsisimme toistemme kertomuksia kuitenkin aina omien kokemuksiemme valossa. Ja koska taide muiden elämänalueiden tavoin pysyy itselleen ajankohtaisena vain edeten omasta historiastaan käsin kohti uusia teoksia ja keksintöjä, voi olla todella vaikea ymmärtää vuoden 2016 sävellystä tai koreografiaa, jos viettää koko elämänsä kuunnellen 200 vuotta sitten sävellettyä musiikkia tai katsellen koreografioitua tanssia. Toinen tapa jäädä etäälle taiteesta on pysyä taiteesta ylipäänsä kaukana ja pysyttäytyä kulttuurin niillä alueilla, jotka eivät varsinaisesti kysele päivänpolttavia aiheita tai pyri ravistelemaan ihmistä, vaan keskittyvät viihdyttävään ja joskus jopa turruttavaan vaikutukseen. Kummallakin on kiistaton paikkansa ihmisen elämässä – mutta ei pidä olettaa, jos itse viihtyy vain toisella alueella, että kaikki tekisivät samoin. Kuplia muodostuu aivan yhtä paljon sisäänpäin kääntymällä kuin ulos sulkemalla.”

 

Compiled and interviewed by Juhani VESIKKALA (also a member of Helsinki Chamber Choir performing the finalists’ works)

Koostanut ja haastatellut Juhani VESIKKALA (Helsingin kamarikuoron jäsen ja esittämässä finalistien teokset)