Tiedot koonnut Juhani Vesikkala
Korvat auki ry:n perustivat vuonna 1977 nuoret sävellyksenopiskelijat, jotka olivat tyytymättömiä suomalaisen musiikkielämän umpeutuneisuuteen. Ensimmäisten vuosien toimijoista useat ovat sittemmin nousseet maailmanmaineeseen. Jokainen sukupolvi on tuonut toimintaan oman henkensä ja tavoitteensa.
Korvat auki ry:n puheenjohtajat
40-vuotisen toimintamme aikana yhdistyksen puheenjohtajan tehtävissä on ehtinyt toimia moni nykyään kiinnostavimpiin ja merkittävimpiin suomalaisiin säveltäjiin kuuluva henkilö. Yhdistyksen toimintaan jollain muotoa on osallistunut vielä useampi – varmastikin valtaosa suomalaisista uuden musiikin säveltäjistä ja esittäjistä.
2018- Janne Kivistö
2015–2018 Niilo Tarnanen
2011–2015 Matei Georghiu
2008–2011 Markku Klami
2006–2008 Maija Hynninen
2004–2006 Ville Raasakka
2000–2003 Lauri Kilpiö
1998–2000 Perttu Haapanen
1996–1998 Lotta Wennäkoski
1995–1996 Johan Tallgren
1994–1995 Juha T. Koskinen
1993–1994 Seppo Pohjola
1992–1993 Jovanka “Vanja” Trbojević
1991–1992 Markus Fagerrud
1987–1991 Hannu Pohjannoro
1987–1988 Veli-Matti Puumala
1986–1987 Kimmo Hakola & Jyrki Linjama & Veli-Matti Puumala
1985–1986 Juhani Nuorvala
1984–1985 Olli Pohjola
1983–1984 Olli Koskelin
1982–1983 Markus Castrén
1981–1982 Eero Hämeenniemi
1980–1981 Esa-Pekka Salonen
1979–1980 Kaija Saariaho
1977–1979 Eero Hämeenniemi
Yhdistyksestä kirjoitettua
Seuraavissa sitaateissa perehdytään yhdistyksen historiaa ja edeltäjiä tutkineiden avulla yhdistyksen alkuvaiheisiin.
“Suomen Musiikkinuoriso -yhdistyksen nimissä [Kari Rydman, Henrik Otto Donner ja Erkki Salmenhaara] järjestivät 1960-luvun alussa värikkäitä ja usein happening-tyyppisiä konsertteja, joita alettiin kutsua “lastenkamarikonserteiksi” vanhemman polven säveltäjän ja kriitikon Nils-Eric Ringbomin (1907 – 88) keksimän ilmaisun mukaisesti. – – “Lastenkamarikonsertit” jäivät sangen lyhyeksi vaiheeksi; tärkeämpää kuin yksittäisten teosten laatu tuntuu myöhemmästä perspektiivistä olleen se, että uusia suuntauksia ylimalkaan esiteltiin Suomessa.”
-Korhonen, Kimmo 1990: Suomalaisia nykysäveltäjiä 1965-1990. s. 12.
“Paavo Heininen oli vuonna 1975 arvellut suomalaisen musiikin olevan kansainvälisen mielipiteen mukaan “yhä romanttista, alakuloista, harmaata ja varovaista keskitien musiikkia”. Nuori polvi puolestaan koki erityisesti 70- ja 80-luvun vaihteessa, että maassa vallitsi “kansallisen egoismin ja yleisen konservatiivisuuden aika”. Sen enempää heidän kuin kansainvälistenkään modernistien musiikille ei tuntunut löytyvän tilaa. – – Kritiikki kohdistui siis siihen “valtavirtaan”, jonka kärkihahmoina nähtiin Kokkonen ja Sallinen.”
-Heiniö, Mikko 1995. Aikamme musiikin historia 4. s. 434.
“1980-luvun vaihde merkitsi selvää murrosta Suomen luovassa säveltaiteessa, koska modernismi teki tällöin uuden voimakkaan tulemisensa Suomen musiikkiin. Nuoret modernistisäveltäjät ryhmittyivät erityisesti vuonna 1977 perustetun Korvat auki -yhdistyksen ympärille.”
-Aho, Kalevi ym. 1996: Suomen musiikki. s. 139.
“Korvat auki-yhdistystä ei perustettu syksyllä 1977; tosin se rekisteröitiin silloin, ja vuosijuhlia vietetään sen mukaisesti. Korvat auki muodostui hitaasti muutaman vuoden aikana monen kahvilakeskustelun ja vielä useamman kapakkaistunnon tiimoilta. Eivätkä sitä perustaneet Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Esa-Pekka Salonen niin kuin usein saa lukea, vaan idea oli Eero Hämeenniemen. Hänelle välittömästi korvansa kallistavien säveltäjien joukossa olivat Hermann Rechberger ja Otto Romanowski, hyvin pian myös Jouni Kaipainen. Lisäksi joukko oppilaskunta-aktiiveja, joista useat kuuluivat vasemmistolaisesti suuntautuneeseen opiskelijajärjestöön Musiikkia Opiskelevat Sosialistit (MUOS). Opiskelijaelämän sen aikainen politisoituminen johti pitkittyviin ja äärimmäisen kiihtyneisiin konflikteihin Sibelius-Akatemian oppilaskunnassa.”
-Stenius, Caterina 2006: Chaconne – Magnus Lindberg. s. 112-113.
“Jälkeenpäin on polemisoitu kysymystä siitä, ketkä yhdistyksen lopulta perustivat, mutta ainakin sen ensimmäisessä hallituksessa istuivat [Eero] Hämeenniemen johdolla Herman Rechberger, Harri Valkonen, Otto Romanowski, Esa-Pekka Salonen sekä Heikki Valkonen.”
-Heikki Valsta Korvat auki 20 vuotta -konsertin käsiohjelmatekstissä
“Iskulauseena oli Musiikkia Kansalle, mutta hyvin pian tarkennettuna Uutta Musiikkia Kansalle, tai ehkä astetta kovennettuna Sarjallisuutta Kansalle. Se oli ajan retoriikkaa, joka kyllä johti myös toimintaan, vaikkakin vaatimattomaan.”
-Stenius, Caterina 2006: Chaconne – Magnus Lindberg. s. 114.
“Mutta Korvat auki -yhdistyksellä oli myös sisäinen tehtävä. Seitsenkymmenluvun puolivälissä marssittiin rehtorinkansliaan ja ilmoitettiin, että nyt tarvittiin uutta musiikkia analysoiva seminaari. Kun rehtori Veikko Helasvuo ilmoitti, ettei sellaista järjestetä, yhdistys otti asian omiin käsiinsä.”
-Stenius, Caterina 2006: Chaconne – Magnus Lindberg. s. 114-115.
“Modernismin uuden läpimurron edellytyksenä oli, että koko maahan 1960- ja -70-luvulla levinneen musiikkioppilaitosverkon ansiosta nuorten muusikkojen taso kasvoi ratkaisevasti. Aikaisemmin uuden musiikin esittäminen oli ollut paljolti Yleisradion – Radion Sinfoniaorkesterin, Radion nykymusiikkiyhtyeen ja Radion Kamarikuoron harteilla.”
-Aho, Kalevi ym. 1996: Suomen musiikki. s. 140.
“Vaikka [12-sävelmusiikin tai sarjallisen musiikin] tekniikkoja ei välttämättä käytetty enää systemaattisesti, sävellyksille oli ominaista samankaltainen atonaalinen intervallikieli, melodis-rytminen eriytyneisyys ja monimutkainen polyfonia, joka näkyi myös hyvin monimutkaisena nuottikuvana. Ryhmän ideologiaan kuului olennaisesti lisäksi “kansallisen itseriittoisuuden” arvostelu ja vaatimus “kansainvälisen kehityksen” mukana pysymisestä. Siten nuoren polven modernistit torjuivat suoraan 1970-luvulla syntyneen suomalaisen oopperabuumin. – – Myös suomalainen sinfoniatraditio hylättiin. Vanhemmista elävistä suomalaissäveltäjistä kelpuutettiin uusilla perustetuilla suomalaisilla nykymusiikkifestivaaleilla esitettäviksi vain Bergmanin, Meriläisen ja Heinisen musiikkia; sen sijaan esimerkiksi suomalaisen musiikkielämän establishmentiksi koetut Englund, Kokkonen, Rautavaara ja Sallinen, sekä nuoremmista mm. Nordgren, Heiniö ja Aho jätettiin niiden ulkopuolelle. Jälkisarjalliset ihanteet saivat myöhemmin 1980-luvulla suorastaan “virallisen” modernin musiikkiestetiikan aseman monissa suomalaisissa musiikkiorganisaatioissa, ja tämä tyyli-ihanne institutionalisoitui vuosikymmenen loppuun mennessä erittäin lujasti musiikkielämäämme.”
-Aho, Kalevi ym. 1996: Suomen musiikki. s. 141-142.
“Polittiinen julistus sai väistyä “kiinnostavan” tieltä ja vähitellen yhä selvemmin esteettisesti monitulkintaisen tieltä. Ensimmäisen Korvat auki -sukupolven läpi kulki ikäraja, sen dramaattisuutta vähensi yhteinen kiinnostus käsityöhön, mutta raja oli nähtävissä.”
-Stenius, Caterina 2006: Chaconne – Magnus Lindberg. s. 120.
“Korvat auki -yhdistys pyrki ensi sijassa olemaan yhdyselimenä jäsenilleen, joihin säveltäjien lisäksi kuului muusikkoja ja teoreetikkoja mutta – oireena poikkitaiteellisista intresseistä – myös joitakuita kuvataiteilijoita ja teatteriväkeä.”
-Heiniö, Mikko 1995. Aikamme musiikin historia 4. s. 435.
“Yhdistys järjesti myös erilaisia keskustelutilaisuuksia ja analyyttisia seminaareja, joissa käsiteltiin mm. sellaisia teemoja kuin “miksi sävellän”, sointiväri, tonaalisuus, Sibelius ja B.A.Zimmermann.”
-Heiniö, Mikko 1995. Aikamme musiikin historia 4. s. 435.
“[1980-luvulla] yhdistystä alettiin kuitenkin moitiskella esteettisestä yksilinjaisuudesta sekä toiminnan keskittämisestä “näyttävien luxusavantgardetapahtumien järjestämiseen pääkaupungissa”. Maaseutukonsertit oli lopetettu. Julkisuudessa yhdistyksestä annettiin kuva “nuorten ihmisten pittoreskina hömeltämisenä, joka ei suinkaan auta yhdistystä sen pyrkiessä kehittämään aikamme musiikin syvällistä ymmärtämistä”. ”
-Heikki Valsta Korvat auki 20 vuotta -konsertin käsiohjelmatekstissä
“Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen yhdistyksen toiminta virisi 80-luvun lopulla uudestaan seuraavan sukupolven säveltäjien kiinnostuksesta. Edellisen polven “julkkissäveltäjien jätettyä pesänsä” uusi sukupolvi joutui taistelemaan olemassaolonsa oikeutuksesta. Veli-Matti Puumala puhui “isoista saappaista”, joihin koetettiin sovittautua.”
-Heikki Valsta Korvat auki 20 vuotta -konsertin käsiohjelmatekstissä
“Olikin ehdottoman ratkaisevaa Korvat auki -sukupolven menestymiselle, että säveltäjistä monet olivat itse karismaattisia muusikoita. Se herätti kunnioitusta ja kiinnostusta säveltäjien työtä kohtaan ja houkutteli muita mukaan palvelukseen.”
-Stenius, Caterina 2006: Chaconne – Magnus Lindberg. s. 124.
“Ensimmäisen “korvat auki -sukupolven” säveltäjien modernismi seurannaistyyleineen löi itsensä niin vahvasti läpi Suomessa, että 1960-luvulla syntyneiden säveltäjien oli aluksi vaikea löytää paikkaansa musiikkielämässämme. – – Toisen maailmansodan jälkeen uusi sukupolvi teki läpimurtonsa aina keskimäärin noin kymmenen vuoden välein kapinoiden samalla voimakkaasti edellisen polven estetiikkaa vastaan. 1990-luvun vaihteessa ei tapahtunutkaan tällaista näyttävää uuden sukupolven esiintuloa – paria edellistä sukupolvea vastaan ei ollut helppo kapinoida, koska heidän ansionsa olivat niin kiistattomia. Opiskelevan säveltäjän tilanne ei ylipäänsä ollut enää yhtä hyvä kuin aikaisemmin, sillä Suomeen oli syntynyt jo niin vahva ja monipuolinen uuden musiikin traditio, että nuoren säveltäjän ei ollut enää kovin helppo löytää omaa, erilaista tietään.”
-Aho, Kalevi ym. 1996: Suomen musiikki. s. 160.
“Siksi suomalaisella säveltäjällä olisi juuri nyt suuri tilaisuutensa: hänen musiikkiinsa on opittu suhtautumaan positiivisin odotuksin, häneltä odotetaan paljon, ja on vain säveltäjän itsensä eikä olosuhteiden vika, jos hän ei tässä ainutlaatuisessa tilanteessa kykene puhuttelemaan enää yleisöään ja koskettelemaan asioita, jotka tämän ajan ihmisiä liikuttavat.”
-Aho, Kalevi ym. 1996: Suomen musiikki. s. 171.
“Yhdistys on tarjonnut erinomaisen toimintakentän nuorille suomalaisille säveltäjille, vaikka alkuperäinen modernismin kutsu ei enää sen jäseniä yhtä yksiselitteisesti elähdytäkään kuin sen kultaisina aikoina 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa.”
-Korhonen, Kimmo 2004: Suomen säveltäjiä neljältä vuosisadalta. s. 164.
“[1990-luvulla] “korvien” näyttävä uudestisyntyminen tapahtui nuoren sukupolven sävellystuotannon esittelyllä ensin Tampereen biennaalissa -94 ja sitten [seuraavana] vuonna Helsingin biennaalissa. Yhdistyksen alkuperäinen tavoite esitellä kansalliseen konservatismiin käpertyneelle musiikkikulttuurille uusia ja kansainvälisiä virtauksia toteutuu nykyisin paljolti muiden järjestäjien ja, ei vähiten edellä mainittujen [Korvien perustamien], musiikkitapahtumien esitteleminä.”
-Heikki Valsta Korvat auki 20 vuotta -konsertin käsiohjelmatekstissä